He valittavat ja vaikeroivat.
Heitä on yllytetty ja viety harhaan.
He lupaavat, etteivät enään koskaan tee tällä tavalla; sillä nyt he tietävät, kuinka Jumala rankaisee.
— Armoa! Armoa!
Jokainen rukoilee itsensä puolesta, kukaan ei ajattele Maunua.
Hänen kielensä tarttuu suulakeen, hän ei saa ääntäkään lausutuksi…
Jo kuulee hän vieressään sotamiesten askelia, he kantavat kahleita käsissään.
Taas kuuluu huutoja, valitusta.
Ihmisiä astelee hänen ohitsensa.
— Hyvää yötä, veli, ja tervetuloa perässä!