— Mihin he juoksivat? kysäisi kolmetoistavuotias Märta. — Tuliko heille kaikille sulhasia?
— Kas, kuinka hänellä on kaunis hevonen! sanoi Svante, katsellen ulos ikkunasta.
— Sen minä tahdon nähdä! huudahti Märta ja jätti huoneen.
Nuorukainen hymyili onnistuneelle kepposelleen, mutta samassa hän huomasi, että mielitiettykin oli lähtemäisillään.
— Lähdetkö, Margareeta? huudahti hän.
— Kyllä, menen hakemaan toisia tyttöjä.
— Ja jätät minut yksin?
— Sinä kyllä tulet toimeen! sanoi neito, mutta palasi kuitenkin. —
Mitä sinä sitte tahdot?
— Tiedätkö että huomenna lähden?
— Tiedän toki.