Tarkoitusta varten varustettiin laivasto, jossa oli 24 alusta. Kuningas Kustaan uhkaukseen vastattiin ylpeällä kirjeellä, jossa vaadittiin apua hollantilaisia vastaan.
Kustaa vastasi olevansa sitä mieltä, että jos "hyvät lyypekkiläiset todellakin kaipaavat hänen apuaan, niin olisi ollut kohtuullista, että he korvaukseksi hänen vaivastaan olisivat lähettäneet tänne kappaleen kultaa ja rahaa, jotta hän olisi voinut varustaa väkeä, pyssyjä ja miekkoja; mutta kyllä hän huomaa, että he nytkin tahtovat häntä välittäjäksi, niinkuin viimein Gottlannissa".
Lyypekkiläiset suuttuivat tästä suuresti. Vai sellaisen kiitoksen he saivat kaikesta avuliaisuudestaan! Mutta hepä eivät jätä hollantilaisille kostamatta kärsimäänsä vahinkoa ja häpeää. Lyypekkiläisten laivasto oli jo vesillä ja he toivoivat Ruotsin laivaston liittyvän siihen. Ankarasti he vaativat jälellä olevan velan maksamista ja tuon omituisen tullin poistamista. He eivät rupea sitä kärsimään. Jollei kuningas hyvällä suostu, niin keksitäänpä muita keinoja.
Ne jotka 100 markalla auttoivat Kustaa Eerikinpojan Ruotsin valtaistuimelle, toki näyttävät, että he 500 markalla voivat syöstä hänet sieltä alas.
— Sillä tavalla meitä kiitetään siitä, että karjanpaimenen teimme
Ruotsin kuninkaaksi!
Niin kirkuivat lyypekkiläiset.
Vihdoin ottivat he takavarikkoon tavaroita noin 1000 markan arvosta, jotka Kustaa oli lähettänyt kauppa-asiamiehelleen.
Kuultuaan tämän, korvasi Kustaa vahinkonsa ottamalla takavarikkoon kaikki lyypekkiläisten tavarat, jotka olivat Ruotsissa, ja lakkauttamalla lyypekkiläisten kauppaoikeudet.
Nyt vasta pääsi melu valloilleen.
Huhtikuussa v. 1533 tuli tieto Tanskan kuninkaan Fredrikin kuolemasta.