Hänen imartelevat sanansa vaikuttivat Ture herraan kuin vesipisara kuivaan kieleen. Mutta hän tarvitsi vettä kokonaiseen myllyyn, jolla hän aikoi jauhaa murskaksi kerettiläiskuninkaan ja sentähden hän säälivällä äänellä virkkoi:
— Kovat ajat ovat käsissä, mestari Jaakko.
— Ja päivä päivältä ne pahenevat; kansa ei enään tiedä, ketä sen tulee kuulla.
— Pappejaan tietysti.
— Niin se tekeekin ja pyhä Neitsyt tietää, että me uskollisina kirkkomme velvollisuuksille mahtavasti saarnaamme uutta oppia, ruotsalaista veisuuta ja kaikkia noita muita uusia hullutuksia vastaan.
— Aivan oikein!
— Mutta löytyy sellaisiakin, jotka vastustavat meitä ja mieluummin seuraavat kuninkaan käskyjä.
— Eikö niitä sitte saata rangaista?
— Mikäli suinkin voi, heidän tietämättään mistä salama tulee… ja pappi hymyili ilkeää hymyä.
— En oikein ymmärrä…