— Kas, teidän armonne, meidän aikoinamme käy aivan niinkuin ennen syntiinlankeemusta: nainen viettelee miehen. Silloin viekotteli käärme hänet, nyt…
— Ymmärrän, ymmärrän, keskeytti hänet Ture herra, — te tarkoitatte, että naista voi johtaa sekä hyvään että pahaan.
— Niin juuri. Nykyään ajavat nuoret naiset miesten päähän, että kuningas tarkoittaa maan onnettomuutta, ettei häneen saata luottaa, ja se vaikuttaa. Vanhat naiset taas puolustavat pappejaan siihen määrään että he mieluummin kuolisivat nälkään kuin antaisivat pappiensa elää puutteessa.
— Tuo tietää hyvää, mestari Jaakko.
— Vaara ei uhkaakkaan siltä taholta, vaan… Eikö teidän armonne suvaitse maistaa olutta?
Ture herra joi, ummisteli silmiään ja joi uudestaan.
— Mainiota olutta! Onko se kotona tehtyä?
— Kyllä se on täällä tehtyä, mutta itse nimismiehen muori onkin sen panija. Hänen sisarensa on kipeänä.
— Se teidän naisenneko?
— Niin, teidän armonne, vastasi pappi, syvästi huoaten. — Onko teillä montakin lasta, mestari Jaakko?