Lyypekkiläisiltä tuli pian vastaus.
Hojan kreivi saattaa vaatia melkein mitä tahansa; sillä vapaa
Hansakaupunki on kyllin rikas hänen vaatimuksensa täyttämään.
Vapaan Hansakaupungin Lyypekin pormestarit Yrjö Wullenwewer ja Markku
Meyer olivat allekirjoittaneet paperin.
Melkein samaan aikaan sai Margareeta rouva kuningattarelta salaperäisen, kummallisen kirjeen, joka pääasiallisesti sisälsi, että vaikka hän suuresti haluaisi tavata rakasta Margareetaansa, niin hän kuitenkin varoittaa kreiviä tulemasta Ruotsiin, ennenkuin väli kuninkaan kanssa on selvinnyt.
Margareeta joutui epätoivoon ja päätti paikalla kirjoittaa veljelleen.
Mutta kreivi kielsi ja kirjoitti itse, että hänen heikko terveytensä estää häntä matkustamasta Ruotsiin; sensijaan pyysi hän kuninkaalta suostumusta päästä menemään Tallinnaan.
Viipurin ja Lyypekin välillä kiiti sillaikaa yhtämittaa kirjeitä.
Kreivi oli äkkiä joutunut suureen kirjevaihtoon.
Mutta huolimatta jäistä ja pahoista ilmoista sai kuningas Kustaakin vihiä siitä, että jotakin oli tekeillä. Viisaana ja varovaisena, kuten aina, kirjoitti hän kreiville, valittaen, että sairaus pakoitti häntä hakemaan apua muualta. Samalla hän sentään varoitti häntä yhtymästä saksalaisten kapinallisuuksiin. Hän huomautti, että lyypekkiläisten velka oli maksettu, vaikka he vielä niskoittelivat eivätkä tahtoneet luopua oikeuksistaan, ja mainitsi pelkäävänsä, ettei lyypekkiläisillä sanansaattajilla, jotka olivat tulleet Suomeen, ollut hyvää mielessä. Vihdoin pyysi hän, ettei hänen lankonsa salaisi häneltä mitään.
Margareeta rouvakin lienee saanut vihiä asiasta, sillä hän riensi kreivin luo, heittäysi polvilleen hänen eteensä ja rukoili häntä luopumaan lyypekkiläisten vehkeistä.
Jos asiat olisivat olleet toisin, niin olisi kreivi heti työntänyt hänet luotaan, mutta nyt hän vaan kysyi, oliko Margareeta unohtanut kuningattaren kirjeen.