Ja Margareeta livahti ulos ovesta kuin varjo. Herra Pietari oli ollut metsästämässä. Kotiin palatessaan tapasi hän äitinsä vuoteen omana.
Mutta levottomuus ajoi hänet pian jalkeille. Ja seuraavana päivänä hän taas oli vakoilemassa herransa toimia.
Heti senjälkeen tuli kuningas Kustaalta kirje. Se sisälsi turvakirjeen Hojan kreiville; hän saisi 30 tai 40 hengen kanssa vapaasti ja vaaratta matkustaa Ruotsiin sekä sieltä esteettömästi takaisin Viipuriin.
Mutta samalla oli kuningas antanut luottamusmiehelleen Niilo Krabbelle käskyn salaa panna kuntoon muutamia laivoja ja pitää silmällä Hojan kreiviä, jottei hän matkustaisi muualle kuin Ruotsiin.
Mutta kreivi oli toiminut vikkelämmin. Hän oli jo edeltäkäsin antanut varustaa kolme laivaa ja sitte ilmoittanut Margareeta rouvalle seuraavana aamuna aikovansa jättää Suomen; hän saisi itse päättää, tahtooko hän jäädä Suomeen vai tulla mukaan.
Margareeta ei hetkeäkään epäillyt.
Aikaisemmin kuin kreivi itse oli hän jo lastensa kanssa kajuutassa, joka oli valmistettu häntä varten.
Matkan määränä oli Ruotsi, hän tiesi, hän tunsi sen ja hänen sydämensä sykki ilosta.
Hetkeksi astui kreivi kajuuttaan; Margareeta loi häneen iloisen, kiitollisen katseen, mutta hän ei ollut häntä huomaavinaan ja jätti paikalla laivan.
Hän matkusti edellimäisellä laivalla.