Niilo Krabbe kohautti olkapäitään ja läksi.
Silloin raukesi toivo nuorukaisen rinnassa ja raskain mielin meni hän äitinsä luo.
Äiti lankesi hänen syliinsä ja he itkivät molemmat.
— Minä lähden, kun hän tulee tänne, kuiskasi Pietari.
— Tee niin, kultani; anna minun kahdenkesken puhutella häntä.
Mutta kreivi ei tullut.
Hän lähetti sanan, että hänen paikalla täytyy jatkaa matkaa.
Kreivittärelle oli valmistettu asunto ja se odotti.
— En enään koskaan näe häntä, vaikeroi Margareeta. Hänelle oli valmistettu kaunis asunto ja hän sai runsaasti palvelijoita.
Heti kun Pietari oli saattanut hänet hänen huoneisiinsa, palasi hän laivoille ja kysyi päällikköä.
Hänelle osoitettiin päällikön hytti.