Pietari riensi sinne ja tunsi paikalla päällikön samaksi mieheksi, joka oli puhutellut hänen isäpuoltaan.
— Oletteko herra Niilo Krabbe? kysyi hän kunnioittaen.
— Kyllä; mutta kuka sinä sitte olet?
— Pietari Brahe, vastasi poika.
— Vai niin! Vanha merikarhu sieppasi lakin päästään. — Niin, tämän matkan olisimme voineet heittää tekemättä.
— Me emme tiedä, minne hän on lähtenyt.
— Ettekö? Tietysti lyypekkiläisten laumaan. Kun Sture livahti heidän käsistään, niin hankkivat he Hojan kreivin sijaan.
— Tahdotteko tehdä minulle palveluksen?
— Tulkaa mukaan Ruotsiin.
— Tahtoisin kyllä, mutta en voi jättää äitiäni.