— Ottakaa hänet mukaanne; kuningas ilostuisi siitä enemmän kuin jos kuljettaisin kotiin hänen kavalan lankonsa.
— Äidilleni ei pidä sitä edes ehdottaa; hän on epätoivoissaan.
Sanokaa terveisiä enolleni.
— Niitä kyllä menee.
— Sanokaa hänelle, että minä kerran vielä olen tuottava kunniaa isäni muistolle… minun sydämeni on ruotsalainen.
— Kuningas tulee siitä ilostumaan.
— Pyytäkää häntä antamaan anteeksi äiti raukalleni. Hän horjuu niiden välillä, joita hänen sydämensä rakastaa.
— Mutta kuinka hänen sydämensä on voinut kiintyä tuollaiseen!
— Hojan kreivi pettää sekä häntä että Ruotsia, lausui nuorukainen.
— Ja äitinne rakastaa häntä kuitenkin.
— Sitä ei hän koskaan lakkaa tekemästä,