Engelholmista marssitti Hojan kreivi kolmetoista fennikaa sotaväkeä
Halmstadia vastaan.
Kolme kertaa lähetti hän torvensoittajansa vaatimaan, että kaupunki antautuisi.
Bagge antoi ylpeän vastauksen, kutsui kreiviä kavaltajaksi, uhkasi torvensoittajan henkeä ja varoitti häntä tulemasta takaisin neljättä kertaa.
— Sitä kurjaa olentoa, joka pilkkaa minua, Hojan kreiviä! Ja kreivi antoi paikalla käskyn tehdä hyökkäyksen.
— Minäpä kohtelen sinua ansiosi mukaan! tuumaili Bagge ja käski ladata muutamia vanhoja tykkejä, jotka heti ampuessa räjähtivät.
— Hahhahah! Voitto on meidän! huusi kreivi ja komensi paikalla rynnäkköön.
Sotamiehet karkasivat silloin kiivaasti, varovaisuutta ajattelematta, valleille.
Sitä juuri oli Bagge tarkoittanutkin ja nyt pani hän kaikki tykit, sekä pienet että suuret, paukkumaan. Seuraukset näkyivät piankin.
Savun hajaannuttua oli kaikkialla silvotuita ihmisruumiita ja veri vuosi virtoina.
Silloin alkoi linnoituksen sisäpuolelta nousta ilohuutoja.