— En muista; ehkä aioin kertoa mestari Laurista tai Nydalan luostarista.
— Kertokaa kummastakin.
— Ehkä ensin saan täyttää kannun.
— Tehkää se.
Ja mestari Jaakko läksi, pian palatakseen takaisin. Sillaikaa nautti ritari ajatellessaan mitä halpamaisia asioita hän pian saisi kuulla Kustaa Eerikinpojasta.
Pappi palasi ja istuutui sohvaan.
— Teidän armonne ei taida tietää, että tukholmalaisella Olavi
Pietarinpojalla on veli?
— Olen kuullut hänestä puhuttavan.
— Tuo toinen on kiivasluontoinen ja äkkipikainen, mutta tämä on tyyni ja tarkka kaikissa toimissaan; hän ei koskaan kiivastu eikä ennen aikaa ilmaise ajatuksiaan.
— Vaarallinen mies!