"Teidän ei, hyvät miehet, pidä luulla, että me, vaikkemme ole leirissä teidän luonanne, olisimme vähemmällä työllä; päinvastoin on meillä enemmän työtä. Olkaa siis hyvät ja ottakaa meidän hartioiltamme niin suuri kuorma kuin suinkin."
Meyerin petos ja pako häntä suuresti huolestutti ja sellainen huhu kulki, että hän oli uhannut Lödöseä ja aikoi sotajoukkoineen tunkeutua ruotsalaiselle alueelle. Siksi oli tärkeää pitää silmät auki kaikilla tahoilla.
7.
KUN IHMINEN ON OTTANUT PAHOLAISEN VENEESEENSÄ.
Sillaikaa kun tämä tapahtui Skånessa, oli kuningas Kristianin onnistunut päästä Fyeniin, mutta siellä saarsi hänet kaksi lyypekkiläistä laivastoa. Toinen, johon kuului kymmenen laivaa, oli Vähässä-Beltissä, toinen risteili Itämerellä.
Kristianilla ei ollut laivastoa, joka olisi vastustanut niitä, sentähden täytyi hänen turvautua lankonsa apuun.
Hän lähetti Ruotsiin kolme luotettavaa miestä ja nämä tapasivat
Kustaan Örebrossa.
He sanoivat, että kaikki tähänastinen menestys ja kaikki tähänastiset vaivat olisivat turhat, niinkauvan kuin kulkuväylät pysyisivät yksinomaan vihollisten käsissä. Kuningas Kristian pyysi sentähden Ruotsin kuningasta ensimäisten kevätpäivien tullessa panemaan kuntoon sotalaivastonsa ja lähettämään sen vesille.
Sillä kuningas Kristian on valmis mihin tahansa, kunhan eivät lyypekkiläiset pääse leikittelemään noiden kolmen mainehikkaan, vanhan kuningaskunnan kustannuksella, niinkuin kauppias tekee kauppaa tavaroillaan, koska kerran he jo ovat kaupitelleet niitä herroille ja ruhtinaille.
Kustaa kuunteli herrojen pitkiä puheita ja mietti luultavasti, että kun ihminen on ottanut paholaisen veneeseensä, niin hänen täytyy kuljettaa se maihin; sitte hän lupasi, että Ruotsin laivasto ensi avoveden tullessa olisi Gottlannin luona vihollista vastassa.