Ylipäällikkönä oli Maunu Sveninpoika (Some) ja hänen alipäällikkönään
Eerik Fleming.
Edellimäisenä kulki amiraalilaiva, suuri Kraaveli, joka saattoi kuljettaa tuhat sotamiestä ja 300 miehen miehistön sekä niin paljon tykkejä kuin neljä toisista laivoista yhteensä.
Kraavelin jälkeen tuli Kampermanni, sekä sitte Bryntti.
Eerik Fleming, Pietari Skram ja herra Maunu olivat sekä laivaston amiraaleina että maajoukon ylipäällikköinä. Heidän piti uskollisesti auttaa toisiaan sekä myötä- että vastoinkäymisissä ja koettaa edistää toistensa aikeita. "Sillä", kirjoittaa kuningas, "niinkuin te tiedätte, riippuu koko Ruotsin valtakunnan onni tästä laivastosta".
Maunu Sveninpoikaa varoitettiin liian lujasti luottamasta tanskalaisiin, "sillä ei ole uskomista, että tanskalaiset tällä kertaa, enemmän kuin ennenkään, ovat sitä, miltä he näyttävät, muista se; ihmistä ei näe kuin hampaisiin asti".
Gottlannin luona, Karlsön ulkopuolella kohtasi väliaikainen laivasto sekä ne laivat, jotka kuningas Kristian oli hankkinut, Ruotsin laivaston. Purjehdittiin nyt länteenpäin.
Matkalla tavattiin kolme hollantilaista laivaa ja niiltä saatiin tietää, että lyypekkiläinen laivasto, kaksikymmentäkuusi alusta, joista kolme suurta sotalaivaa, oli Bornholmin luona. Amiraalilaivan nimi oli Mikael.
Tämä laivasto oli Lyypekin ylpeys ja sillä aikoi ylpeä Hansakaupunki voittaa maan, jonka kruunun se jo kahdesti oli lahjoittanut mielensä mukaan.
Ankarasta myrskystä huolimatta päätettiin karata vihollisen kimppuun.
Vihdoin tulivat lyypekkiläiset laivat näkyviin. Ne olivat juuri järjestymäisillään taisteluun ja koettivat päästä tuulen yläpuolelle, mutta aallot olivat suuret ja he kiinnittivät kaikki purjeet ja pakenivat salmea kohti.