Maunu herran silmät olivat pysähtyneet suureen amiraalilaivaan
Mikaeliin.
— Tuon otamme ensin! virkkoi hän, ojentaen voimakkaan käsivartensa laivaa kohti.
— Nyt pojat, pitäkäämme puoliamme! Joka mies paikoilleen!
Ääneti tottelivat väet käskyä, mutta jokaisen sydän sykki taistelunhalusta.
Vihdoin päästiin luodin kantomatkalle.
Seurasi suuri salama ja jyrinä, joka voitti aaltojen ja myrskyn pauhinan.
Savun hälvettyä huomattiin, että Mikael oli kadottanut sekä suurpurjeen että keulapurjeen.
Kraavelin purjeet olivat pahoin vahingoittuneet.
— Nyt annamme sille laukauksen runkoon… pitkin koko sivua!
Kauhea huuto kuului ja nyt saattoi savupilven läpi nähdä, kuinka
Mikael luikerteli tiehensä "kuten kettu koiraparven edellä".