Lapsesta, jonka olisi pitänyt heidät yhdistää, oli tullut ainainen riidanesine.
Mitä oli tuleva tuosta lapsesta, joka oli perinyt niin pahoja taipumuksia?!
Kustaa päätti uskoa hänet ankaran, vakavan opettajan käsiin.
Valtakunnan asiat anastivat nyt, niinkuin ennenkin, kaikki hänen ajatuksensa.
Tärkeimmältä tuntui hänestä pitää silmällä Lyypekkiä.
Siellä oli onneton sota tehnyt lopun Wullenwewerin ja Meyerin vaikutusvallasta.
Heidän vastustajansa nostivat taas päitään ja elokuun lopulla v. 1535 pääsi vanhan järjestyksen ensimäinen mies, Klaus Brömse, taaskin entiseen arvoonsa, Lyypekin pormestariksi.
Kuukautta myöhemmin täytyi Wullenwewerin luopua neuvostosta. Mutta asiain nykyisestä tilasta huolimatta piti neuvosto viisaimpana jatkaa sotaa ja valmisti 18 suurta laivaa. Wullenwewer pantiin laivaston päälliköksi.
Hänen tarkoituksensa oli toiselta puolen omilla laivoillaan karata ruotsalaisten ja tanskalaisten yhdistyneen laivaston kimppuun, toiselta puolen usuttaa Köpenhaminassa oleva lyypekkiläinen laivasto sitä hätyyttämään.
Mutta ruotsalaiset ja tanskalaiset jakoivat laivastonsa kahteen osaan, joista toinen jäi vartioimaan Köpenhaminan vesien suuta ja toinen läksi vihollista laivastoa vastaan. Wullenwewerin laivasto karkoitettiin Falsterbon tuolle puolelle ja ainoastaan muutamat pienemmät kutterit pääsivät viemään muonaa nälkääntyneelle kaupungille. Tämä tapahtui marraskuun 11 päivänä.