Vähää ennen, P. Mikon päivänä, avasi Varberg porttinsa ruotsalaisille ja kuusi kuukautta myöhemmin täytyi Markku Meyerin, hurjan puolustuksen perästä, antautua vangiksi. Hänet vietiin Helsingöriin, jossa hän kiitollisuuden osoitukseksi kaikista "hyvistä teoistaan" teilattiin.
Malmön luona ottelivat ruotsalaiset vihollistensa kanssa monta kertaa ja eräässä kahakassa kaatui Pekka Svenske.
Vähän jälkeenpäin otettiin Arvid Trolle vangiksi.
Kustaa valitti, että hänen miehensä liian ahnein silmin olivat ruvenneet katsomaan vihollista, kehoitti heitä suurempaan varovaisuuteen ja lisäsi:
"Te olette tosin osoittaneet suurempaa kelpoisuutta kuin ne, joihin tämä asia likemmin koskee."
Tarkoin mietittyään, antoi hän ruotsalaisen laivaston talveksi jäädä Landskronan satamaan, jotta se olisi valmiina, jos vihollinen taas aikoisi ryhtyä hyökkäykseen.
Kuningas lähetti miehistölle sekä rahaa että vaatteita ja määräsi rahasumman laivaston ruokavarojen hankkimista varten.
Toisten Hansakaupunkien välityksestä olivat Lyypekki ja kuningas Kristian ryhtyneet keskusteluihin, mutta Kristian ei tahtonut suostua mihinkään ennenkuin Lyypekki olisi heittänyt Tanskassa olevat liittolaisensa oman onnensa nojaan. Lyypekki suostui tähän vaatimukseen ja nyt tehtiin, helmikuun 24 p:nä v. 1536 Hampurissa sopimus, jonka mukaan Kristian tunnustettiin Tanskan kuninkaaksi ja lyypekkiläisten Bornholmia koskevat kauppaoikeudet pidennettiin 50 vuodeksi. Jos kuningas Kustaa määräajan kuluessa Kristianin edessä puolustautuisi niitä syytöksiä vastaan, jotka Lyypekki, Hojan kreivi ja Berendt von Melen olivat tehneet, niin pääsisi hänkin osalliseksi tästä rauhanteosta. Muussa tapauksessa ja jos sotaa täytyisi jatkaa, ei Ruotsi saisi mitään apua kuningas Kristianilta.
Lupaukset ja vakuutukset olivat siis unohdetut ja sopimus oli sekä tehty että allekirjoitettu kaikessa salaisuudessa; tanskalaisuus oli taaskin päässyt voitolle; Kustaa tuskin hämmästyikään, kun Lauenburgin herttua hänelle ilmoitti, että salainen sopimus oli tehty.
8.