Mitä korkea rouva saattoi tarkoittaa?
Turhaan hän sitä mietti.
Kun hän sitte tuli luostariin, vietiin hänet ruokasaliin odottamaan. Hetkisen kuluttua astui abbedissa huoneeseen. Hän oli ennen hänet nähnyt, vanhaksi hän oli käynyt hänkin.
Abbedissan mielessä liikkui ehkä sama ajatus, sillä pitkän aikaa tuijotti hän eteensä ennenkuin tunsi vanhan tanskalaisystävän.
Vihdoin pyysi hän häntä seuraamaan itseään.
He astelivat useitten käytävien läpi, kunnes tulivat pieneen huoneeseen, jossa pienen pöydän ääressä seisoi kaksi pehmeää tuolia. Pöydällä oli useita kirjeitä ja kaksi pientä, etiketillä varustettua pulloa.
Abbedissa istuutui itse toiseen tuoliin ja tarjosi Goriukselle toisen.
Vanhan herran hämmästys ja uteliaisuus kasvoi kasvamistaan. Mitä kummaa tämä tiesi?
Heikolla äänellä kysyi abbedissa nyt, saattaisiko hän hankkia luostarille viinejä, joita tarvittiin sairaille ja vieraita varten, jotka ehkä sattuisivat käymään luostarissa.
— Tämä on vaan johdanto, tuumi Gorius itsekseen ja lupasi parhaimman taitonsa mukaan täyttää abbedissan pyynnön.