Sota oli eroittanut hänet hänen parhaista ystävistään, mutta hän ilmoitti heille mielipiteensä ja antoi heille neuvoja kirjeellisesti. Varsinkin kehoitti hän heitä varomaan tanskalaisia.
Juhana Turenpojalle hän kirjoitti, että sota Lyypekin kanssa voi puhjeta milloin hyvänsä; silloin saadaan nähdä, mille puolelle tanskalaiset asettuvat. "Koska kerran maailman meno on sellaista, että uskollisuus ja annettu sana vähän merkitsevät."
Valtakunnan neuvoston kanssa keskusteli hän joka päivä. Useat kehoittivat häntä joksikin aikaa lähtemään pois Tukholmasta, mutta hän vastasi, että onhan vaaroja kaikkialla ja jos hänen päivänsä pian ovat päättyvät, niin hänen sitä suuremmalla syyllä täytyy käyttää loppuaikansa hyvin.
Aatami ei viettänyt päiviään toimettomuudessa.
Hän piti entistä huolettomuuttaan suurena rikoksena.
Barbetten nimeä ei hän koskaan maininnut ja naisiin ei hän enään milloinkaan luonut silmiään.
Kapakoissa ja julkisissa paikoissa kuljeskeli hän nyt aamusta iltaan.
Kaikkialla puhuttiin kuninkaan kuolemasta. Se teki kamalan vaikutuksen.
Toiset kysyivät miksei Kustaa herra saa olla rauhassa, koska muita ruhtinaita käsillä kannetaan, vaikka he kansansa hyväksi ovat tehneet paljon vähemmin kuin hän.
Pääsiäinen oli ovella.