Liittolaiset olivat määränneet itse palmusunnuntain aikeittensa toteuttamiseksi.
Abbedissa ilmoitti Gorius Holstille miten onnettomasti myrkyttämisjuttu oli päättynyt.
Kurja nuori nainen oli itse saanut kantaa tekonsa seuraukset.
Mutta Gorius Holst oli saanut tietää, että hänet oli leimattu abbedissan liittolaiseksi. Hän pysytteli sentähden piilossa, mutta ei silti suinkaan ollut toimettomana.
Hän kehoitti abbedissaa pakenemaan valtakunnasta, mutta tämä pysyi järkähtämättömämpänä kuin hänen veljensä.
— Todisteita ei ole, virkkoi hän. — Minä jään tänne!
Muuan viekas saksalainen, Hannu Bökman, sai toimekseen panna täytäntöön itse pääyrityksen.
Abbedissan neuvon mukaan oli kuninkaan istuimen alle Suurkirkossa pantu nelikko ruutia.
Hannu hankki kuparisen putken, jota myöten lanka piti johdettaman ruutinelikkoon. Siitä kun sen ulkopuolinen pää oli sytytetty kuluisi viisi tuntia kunnes räjähdys tapahtuisi.
Tätä ei Aatami tietysti saattanut aavistaa. Mutta hän ei enään tyytynyt kapakoihin, vaan kuljeskeli satamassa vakoilemassa, mitä siellä tapahtuisi.