— Olette oikeassa, — sanoi herra Jaakko, — se ei ole helppo asia, varsinkin kun ei ole ketään, joka asettuisi johtajaksi, mutta minä kehoitan teitä innokkaasti seisomaan vääriä toimenpiteitä vastaan, sillä siihen te pystytte. Pitäkää te puolianne niinkuin Kyösti herra pitää puoliaan; silloin hän huomaa, että olette vapaita miehiä ettekä typeriä, oppimattomia palvelijoita.
— Sitä ei hän saa meistä luulla, sanoi muuan miehistä, ylpeästi nostaen yläruumistaan.
— Näyttäkää että pysytte sanoissanne.
— Muu ei tule kysymykseen, lausui toinen, nousten istualtaan ja tuupaten naapuriaan kylkeen.
— Täytetään kannut uudestaan, huusi Jaakko herra ja kutsui palvelustytön.
Miehet arvelivat, että he jo liian kauvan ovat kuluttaneet Jaakko herran aikaa.
Mutta hän vastasi, että hän ilokseen on jutellut niin viisaiden ja valistuneiden miesten kanssa, ja sitte hän joi heidän terveydekseen ja kysyi ikäänkuin sattumalta, ovatko he kuulleet, miten kamalia Nydalassa on tapahtunut.
— Vouti oli julmaluontoinen ihminen, virkkoi pieni talonpoika.
— Eikä hän tahtonut jättää mitään luostarille, sanoi pitkä mies.
— Sitäpaitsi kuuluu hän koonneen omaan taskuunsa minkä ehti, lisäsi ensimäinen.