— Ainoastaan kihlatut kantavat sormusta.
— Äiti kulta, hän meni kihloihin Margareetan kanssa! puhui Märta vilkkaasti.
— Oletko sinä Margareeta voinut, minun tietämättäni…
— Äiti kulta, se tuli niin äkkiä… hän pyysi minua…
— Ja sitte hän suuteli häntä! selitti Märta.
Margareeta peitti kasvot käsillään.
Ebba rouva oli mennyt vallan ymmälle; uutiset eivät ensinkään miellyttäneet häntä. Hänen täytyi tässä käyttäytyä sangen viisaasti.
— Onko vielä muuta? kysyi hän hetken perästä.
— Ei, mikäli minä tiedän, vastasi Märta.
— Ei mitään muuta, äiti kulta! vakuutti Margareeta, kyynelten pisaroidessa sormien lomitse.