— Ota pois kätesi, lapseni, ja pyyhi silmät!
Margareeta totteli paikalla.
— Puolustukseksesi olkoon mainittu, että sinä siihen aikaan olit lapsi; mutta lasten kihlaukset eivät merkitse mitään; ota siis nauha kaulastasi ja unohda Svante Sture, niinkuin hän aikoja sitte on unohtanut sinut.
— Onko hän todellakin mennyt kihloihin kuningatar Katarinan sisaren kanssa? kysyi Märta innokkaasti.
— En pidä sitä ensinkään mahdottomana. Margareeta oli irroittanut nauhan kaulastaan. Kapea sormus oli nyt hänen kädessään.
— Minä säilytän ne sinulle! kuiskasi Märta ja otti kiireesti sekä nauhan että sormuksen, samassa kiinnittääkseen ne omalle kaulalleen.
— Mitä sinä teet, Märta?
— Tahdon säilyttää ne kunnes varmaan tiedämme, onko kihlaus kestävää laatua.
— Nyt on muuta ajattelemista, virkkoi Ebba rouva, ottaen joukon suuria avaimia taskustaan. — Kas tässä, Margareeta, tämä on liina- ja tämä hopeakaapin avain. Kaikki hopeat ovat puhdistettavat ja kiilloitettavat ja parhaat liinavaatteet otettavat esiin.
Margareeta otti avaimet.