— Minäkö valmistan taikinat?
— Et tällä kertaa, mutta leipomassa sinun pitää olla; siihen ryhdytään huomenaamulla kello kahden ja kolmen välillä, niin on kaikki kello kahdeksan aikaan valmista.
— Kyllä, äiti.
— Lähetä sitte oluenpanija ja karjakko tänne, mutta heti paikalla.
Mutta Märta ei liikahtanut paikalta. Koska kerran äiti oli suudellut
Margareetaa, niin kai hän toki suutelee häntäkin.
— No, mitä sinä odotat?
— Minäkö?… En juuri mitään! Nyt hän läksi.
— Tämäpä on kummallista, mietti hän itsekseen. — Margareetaa suudellaan, mutta ei minua!
— Mikä tytön on? tuumi Ebba rouva. — Eihän hän vaan aavistane jotakin?
Oluenpanija sai käskyn valmistaa kolmenlaista olutta; vahvaa ja makeaa olutta sekä sahtia, sillä Ekebergaan odotettiin paljon vieraita. Hänen piti sanoa paljonko maltaita panokseen menisi, sillä Ebba rouva tahtoi aamulla itse olla läsnä, kun jyvät mitattaisiin. Hän päätti antaa niitä tavallista enemmän, jotta juoma tulisi oikein hyvää ja vahvaa.