Sitte saapui vuorostaan karjakko. Hänen tuli pitää huolta siitä, että löytyisi tarpeeksi voita. Jollei myymiseen jäisikään, niin ei sille mahtanut mitään. Oliko ternijuustoa?
Jo tuli teurastaja ja kanapiika. Härkä, hieho ja neljä vasikkaa piti teurastettaman, lihottaman ja laskettaman jäihin.
Kanapiian piti katsoa etteivät kanat pääsisi metsään munimaan, sillä nyt tarvittaisiin munia. Kaikki munat mitä vaan löytyi, olivat tuotavat ruoka-aittaan. Kanoja ja kalkkunoja piti lihottaa ja kananpojille oli annettava niin paljon talia kuin ne ikinä jaksoivat syödä.
Samallaisia määräyksiä antoi armollinen rouva sioista ja lampaista ja käski lähettää kalamiehelle ja metsänvartijalle sanan, että he hankkisivat kaloja ja metsänriistaa niin paljon kuin suinkin, sillä Ekebergaan odotettiin ylhäisiä vieraita.
Kokkikin sai määräyksensä; hänen tuli valmistaa kaikellaisia sokerileivoksia.
Sitte tuli puutarhurin vuoro. Oliko puutarhassa mitään kelvollista?
— Kyllä, siellä on sitä hienoa kaaliakin, josta kuningatar Katarina niin piti.
— Sitä en huoli! huudahti Ebba rouva kiivaasti. — Eikö meillä ole ruusuja?
— On toki kauniitakin.
— No, se on hyvä!