Hehkuvin poskin puuhaili Margareeta, nauroi, laski leikkiä ja kehoitti tyttöjä arvaamaan, kuka vieras olisi. Äiti ei ollut antanut hänelle lupaa kertoa sitä.

Ebba rouvan astuessa huoneeseen puhelu tosin hiljeni, mutta pian sai hän sentään tietää, mistä oli ollut kysymys.

— Kuningas meille tulee, sanoi hän ylpeillen.

— Kuningas!

Huoneessa syntyi hetken hiljaisuus, mutta sitte loivat molemmat palvelustytöt katseensa Margareetaan.

— Kyllä se siunattu kuningas vaan on kaunein ja uljain mies maailmassa! virkkoi toinen.

— Kerran minä olen kuullut hänen puhuvan ja kuinka hänellä oli sointuva ääni!

— Ja kuitenkin, sanoi Margareeta, — väjyvät he hänen henkeään.
Kamalia huhujahan oli liikkeellä.

— Kuka saattaa olla hänen vihamiehensä?

— Kaikilla hyvillä ihmisillä on vihamiehiä, puhui Margareeta, — ja
Kustaa kuningas on maan isä.