— Kunhan hän vaan pääsisi noista sodista. Niissä saa moni ihminen surmansa!
— Niin, se on totta! huokasi Margareeta.
— Sitä ette te, lapset, ymmärrä, huomautti Ebba rouva. — Kustaa kuningas sotii saadakseen maahan rauhan.
— Nyt täytyy taas sotia tanskalaisia vastaan.
— Heitä vastaan täytyy aina sotia!
— Ei, tällä kertaa heitä autetaan, sanoi Ebba rouva.
— Autetaanko tanskalaisia! Hyi, sitä minä vaan en tekisi!
— Hyi niitä tanskalaisia, miten ne ovat tehneet paljon pahaa!
— Ettekö tiedä, että vihamiehiäkin pitää auttaa, kun he ovat hädässä; mutta kerroppa nyt, Margareeta, kuningas Kustaasta, kun hän kodittomana kuljeskeli Taalaissa.
— Sen olen jo tehnyt niin monasti, äiti kulta.