— Ehkä kuningas tulee suuren saaton seuraamana.
— Siinä tapauksessa hän vähän aikaisemmin olisi voinut antaa siitä tietoa! Ajattele, metsävahti uskalsi huomauttaa, että metsissämme on vähän lintuja. Minä annoin häntä siitä korville, mutta häneen ei mahtanut sattua, koskei hän edes liikahtanut paikalta.
— Sisko kulta, kuinka saatoit…
— Täytyyhän talossa toki pitää järjestystä. Sai sitä Malenakin korvapuustin, mutta silloin sattui kädessäni olemaan nuija, joten hänen kasvoihinsa tuli naarmu. En voinut sille mitään.
— Mitä hän sitte oli tehnyt?
— Ajattele, hän kaatui suinpäin, kantaessaan jauhovakkaa.
— Mutta hän ei kai voinut auttaa sitä?
— Samaa hän juuri uskalsi huomauttaa. Pitää katsoa sekä eteensä että taakseen, sanoin minä ja samassa minä läjähytin.
— Sattuiko häneen pahastikin?
— Mitä vielä, sai vaan pyyhkiä pois veren; kyllä, hän siksi paranee, kun vihille viedään.