— Mutta Märta, eihän äidillä ole tapana…
— Minäpä sanon sinulle, kuiskasi Märta, — että äiti on liian hyvä ja leväperäinen. Heitä täytyy pitää kurissa, muuten käy vallan hullusti. "Nytpä eletään komeasti, kun kuningas tulee", sanoi pitkä Rietakin viskatessaan kahlekoiralle suuren palasen luutonta lihaa. "Silloin tulee maassa olemaan kaksi kuningasta", vastasin minä ja otin palasen koiran edestä, "tulkoon vaan tänne minun luokseni, jos tahtoo tietää, miten maata on hallittava". Ja minä leikkasin lihan kappaleiksi ja panin ne omin käsin ryynien joukkoon pataan heille pyhäruuaksi… Kuulin kyllä, kuinka he sitte keskenään kuiskailivat: "Märta kuningas", mutta mitä minä siitä välitän.
Tällä lailla laverteli tyttö kunnes molemmat nukkuivat.
Seuraavana päivänä pani Ebba rouva toimeen ankaran tarkastuksen koko talossa. Itse asteli hän tallien ja navettojen läpi ja pahoin kävi renkien, jolleivät he hyvin olleet puhdistaneet hevosia, ja piikojen, jollei lehmien karva kiiltänyt ja välkkynyt! Ensi muutossa saattoivat he odottaa irtisanomista ja se oli suuri häpeä.
Yksin ratashuoneenkin tarkasti Ebba rouva.
Sitte tuli kyökkien, aittojen, vieras- ja herrasväenhuoneiden vuoro; ja palvelijat saivat joko kiitosta tai nuhteita, aina ansionsa mukaan.
Sitte määräsi Ebba rouva, miten hänen tyttäriensä tuli pukeutua.
Ja, kumma kyllä, kiinnitti hän huomiota varsinkin siihen, mikä väri puki Margareetaa.
Sininen sopi hänelle parhaiten ja huolellinen äiti oli itse sitonut seppeleen ruiskukista, joka laskettiin hänen hiuksillensa.
Molemmilla sisaruksilla piti olla valkea puku, toisella sininen, toisella punainen vyöhyt. Märtan piti kiinnittää tukkaansa punaisia ruusuja.