Tuskin oli Ebba rouva saanut käskynsä jaelluiksi, kun postiratsastaja ajoi pihaan.
Kuningas tulee tunnin päästä!
Syntyi hirveä hälinä.
Koko talon väki sai nyt käskyn pukeutua parhaisiinsa. Heidän piti asettua kujaksi portailta pihan poikki.
Torvien toitotuksilla kutsuttiin nyt koko talon alustalaiset kokoon, he olivat jo aikaisemmin saaneet tiedon kuninkaan tulosta, joten he vaan odottivat kutsua. Kartanonvouti järjesti heidät nyt tienvarrelle, kehoitti naisia niiaamaan syvään ja miehiä seisomaan paikoillaan sekä ottamaan lakit päästä, eikä tapansa mukaan kerääntymään ryhmiin.
Ebba rouva taas antoi tyttärilleen käskyn, että heidän heti kun olivat pukeutuneet, piti tulla hänen luokseen. Itse päätti hän pukeutua samaan kallisarvoiseen mustaan samettipukuun, joka hänellä oli ollut kuninkaan häissä. Mutta hänen kätensä vapisivat niin, että hänen täytyi heittää koko pukeminen palvelijattariensa huoleksi.
— Eikö äiti kulta sinun mielestäsi ole omituinen? kysyi Märta, joka aina oli suulas.
— Hän on niin hyvä ja ystävällinen, vastasi Margareeta, kiinnittäen seppeltä hiuksiinsa.
— Mutta olemme me hullut, Margareeta, kun itse puemme yllemme. Eihän meidän tarvitsisi…
Märta ei saanut mielensä mukaan kiinnitetyiksi tukkaansa ruusuja.