— No, pyytäkää häntä sitte heti tänne.
— Nytkö jo?
— Ettekö käsitä, että alustalaisenne jo tietävät asiani? Suokaa minulle ilo itse ilmoittaa se hänelle.
Ebba rouva tapasi tyttärensä kahdenkesken. Margareeta istui penkillä, kyyneleet vierivät alas hänen kalpeita poskiaan. Väkevä mielenliikutus oli hänet vallannut.
Märta seisoi hänen edessään pitämässä puhetta:
— Minäpä ilmoitan sinulle, että hän minua kohtaan käyttäytyi aivan yhtä epäkohteliaasti… Tuskin hän suvaitsi ottaa minua kädestä. Ja eihän hän itse asiassa ollut ensinkään ylhäisempää sukua kuin mekään, ennenkuin pääsi kuninkaaksi. Tosin hän saattaa olla urhea herra, mutta on niitä nyt muitakin urheita, vaikkei heidän tähtensä nosteta näin paljon melua.
Ebba rouva näyttäytyi vasta kun oli kuullut koko Märtan sanatulvan.
Hänet nähdessään vaikeni Märta paikalla.
— Pyyhi silmäsi, lapseni, ja mene kuninkaan luo, hän tahtoo sinua puhutella.
— Minua! huudahti Margareeta peloissaan.
— Tietysti hän tahtoo pyytää sinulta anteeksi epäkohteliasta käytöstään. Sitte tulee minun vuoroni! selitti Märta varmasti.