Ainoastaan niillä ehdoin hän saattoikin viihtyä kaupungin muurien sisäpuolella. Välistä hän sentään läksi retkeilemään etemmäksi, oikein hengittämään ja nauttimaan vapautta, niinkuin hänen sanansa kuuluivat.
Muutaman viikon kuluttua tunsi hän olevansa kuin kotonaan kaikkialla kaupungissa.
Alussa tietysti kaikki katselivat kuninkaan kääpiötä, mutta pian olivat he hänet nähneet ja sitte sai hän liikkua missä mieli teki — ja kaikkialla hän oli tervetullut.
Kauppapuodeissa hän usein istui pienellä jakkaralla myymäpöydän päällä, kuunteli ihmisten puheita ja antoi tuontuostakin teräviä, sattuvia vastauksia.
Suurella taitavuudella osasi hän yllyttää ihmisiä kaupantekoon ja se tietysti ihastutti kauppamiehet. Mutta sensijaan hän taas tahtoi rusinoita, viikunoita ja muita herkkuja, joita jakeli ostajille; mutta jos kaupanteko hänen tähtensä keskeytyi, niin silloin hän äkkiä katosi, jopa semmoisella kiireellä, ettei kukaan saattanut aavistaa, mihin hän oli joutunut.
Mieluinten hän sentään kävi tervehtimässä suutareja, räätälejä, kattilanpaikkaajia, puuseppiä ja muita käsityöläisiä. Usein hän otti osaa keskusteluun, mutta usein hän myös kuunteli, jopa sangen tarkkaavaisesti. Monasti unohtivat läsnäolijat hänet kokonaan, hän kun istui lattialla, kyyristyneenä vuoleskelemaan puupulikkaa tai nahkapalasta.
Alussa epäiltiin "kuninkaan kääpiötä", mutta pian hänen vaatimaton käytöksensä poisti epäluulot ja hänet otettiin ilomielin vastaan kaikkialle.
Tukholmassa olivat asiat toisin kuin maaseudulla, tosin sielläkin löytyi joitakin, jotka olivat kuninkaaseen tyytymättömät, mutta siellä olivat ihmiset sentään tilaisuudessa näkemään ja kuulemaan häntä, jotapaitsi he usein katselivat asioita toisessa valossa kuin maalla.
Aatami oli usein kuullut tuttaviensa puhuvan mustienveljesten luostarista, jolta kuningas oli ryöstänyt kaikki aarteet, joten munkit suorastaan kärsivät nälkää. Muutamat säälivät heitä, toisten mielestä se teki hyvää laiskoille munkeille.
Eräänä päivänä joulukuussa v. 1528 ilmestyi kaupungin raastupaan abbotti sekä kolme palvelevaa veljeä. He kertoivat hädästään ja kysyivät, mihin keinoihin heidän oli ryhdyttävä.