Mutta kuninkaan lähdettyä alkoi vieraita saapua likeltä ja kaukaa ja Ebba rouva sai monta kertaa ryöstää talousvarastoistaan samat määrät kuin ne, joista vasta kerrottiin.
Ensin tuli rouva Brita Stenbock, hänen sisarensa neiti Sigrid ja tuskin vuoden vanha tyttärensä, Katarina; suuri uutinen oli saapunut heille vallan odottamatta, Brita rouva oli heti kirjoittanut herralleen, joka oli sotaväen kanssa Malmössä, ja sitte paikalla lähtenyt matkaan.
Kiihkeällä uteliaisuudella, niinkuin sisarten tapa on, kyselivät Brita ja Sigrid nyt mitä kuningas oli kysynyt ja mitä Margareeta oli vastannut. Mutta Margareeta oli kaikkien lemmikki ja sisaret iloitsivat hänen onnestaan, keskenään kuiskaillen, että monet tulevat häntä kadehtimaan.
Mutta koska lapset nyt olivat kotona, päätti Ebba rouva itse matkustaa rouva Kristina Gyllenstjernan luo ja Margareetan pyynnöstä pääsi Märta mukaan.
— Paha on, ettei parhaalle ystävättärelleni vielä ole annettu tietoa! virkkoi Ebba rouva.
Mutta huhu oli ehtinyt Kristina rouvan luo aikaisemmin kuin ekebergalaiset; hän tiesi jo, että hänen rakas poikansa oli kadottanut nuoruutensa lemmityn. Rakkaus Margareetaan oli varjellut häntä monessa kiusauksessa ja juuri nyt, kun hän iloiten oli kirjoittanut kotiintulostaan, kun hän haaveillen oli ylistänyt äitiään ja Margareetaa mahtavina voimina, jotka vetivät häntä pois houkutusten tieltä, juuri nyt täytyi äidin lähettää hänelle tieto, että Margareeta on toisen morsian.
Kristina oli tehnyt sen raskaalla mielellä, ensi hetkessä voimatta tukahduttaa tunnetta, että Kustaa oli ryöstänyt häneltä sangen paljon.
Mutta pian voitti lujamielinen nainen heikkoutensa; olihan hän oppinut ensi sijassa ajattelemaan isänmaata Ja vasta toisessa itseään ja omaisiaan.
Epäilemättä oli Margareeta arvokkain nainen, jonka Kustaa saattoi valita puolisokseen.
Hänessä oli kuningattaren myötäsyntynyt jalous ja ymmärrystä ja järkeä niinkuin kuninkaan puolisolla tuli olla.