Tähän vakaumukseen oli Kristina päässyt jo ennenkuin Ebba rouva saapui, sentähden hän hymysuin ja iloisin kasvoin saattoi toivottaa vieraansa tervetulleiksi.

Vaikea oli Ebba rouvan saada lausutuksi, mitä hän aikoi, mutta
Kristina arvasi hänen ajatuksensa ja toivotti paikalla hänelle onnea.

— Tämä tapahtui todella niin äkkiä, etten saattanut sitä aavistaa! sanoi Ebba rouva.

— Eikö kuningas ollut kirjoittanut?

— Kyllä, mutta hän ei kirjeessään sanonut muuta kuin että hän tulee meille vierailemaan, eikä minun edes juolahtanut päähäni…

Ilkeä yskä katkaisi hänen sanansa.

— Sinä, joka kuitenkin olet niin viisas!

— Minä vakuutan sinulle, Kristina!

— Onhan kuninkaalla oikeus valita puolisonsa mistä ruotsalaisesta perheestä hän ikinä tahtoo! keskeytti Kristina, — ja oikeaan hän osasi. Margareeta tulee kyllä osoittamaan, että jollei hän synnyltään olekaan kuningatar, niin hänen hyveensä oikeuttavat hänet tulemaan siksi.

— Kiitos sanoistasi!