— Niin. Ja kyllä hän sittemmin on koettanut ottaa osaa kaikkiin askareihin, niinkuin tavallisesti, mutta hän kävelee kuin unissaan eikä hän ajatuksistaan herää ennenkuin hänelle puhutaan rakkaasta Kustaa kuninkaasta.
— Mitä sinä Märta tästä sanot? kysyi Kristina Märtalta, joka tarkkaavasti oli kuunnellut keskustelua.
— Puhuu Margareeta toki välistä menneistäkin ajoista, vastasi Märta punastuen. — Sillä kyllä hänellä on hyvä muisti!
Kristina rouva läksi muutaman päivän perästä saattamaan rakkaita vieraitaan ja viipyi kolme päivää Ekebergassa.
Paljon hän sinä aikana puheli Margareetan kanssa, mutta tutki samalla tarkasti Märtaa. Märta taas, joka sykkivin sydämin aavisti hänen ajatuksensa, koetti käyttäytyä niin edukseen kuin suinkin. Sen ohessa sai Kristina rouva nähdä, että hän oli viisas tyttö, joka suurella toimeliaisuudella osasi johtaa suurta maatilaa. Mutta "Märta kuninkaasta" ei Kristina rouvan pitänyt saada aavistustakaan!
* * * * *
Ekebergasta palasi kuningas Tukholmaan. Siellä oli hänellä, niin kuin tavallisesti, paljon tekemistä, mutta tällä kertaa tuntui työ helpommalta. Hänen tapoihinsa ei yleensä kuulunut lykätä töitänsä tuonnemmaksi, mutta nyt hän ikäänkuin odotti uuden, valoisemman ajanjakson alkamista.
Ei ollut varaa ryhtyä suuriin korjauksiin kuningattaren huoneissa, mutta kaikki oli siirrettävä toiseen järjestykseen, jotta huoneet näyttäisivät valoisemmilta ja iloisemmilta.
Hän vietti niissä nyt melkein kaikki vapaahetkensä, ajatellen tulevien päivien kotoista onnea.
Siellä hän myöskin luki Margareetan kirjeet ja iloitsi hänen viisaista, järkevistä ajatuksistaan.