Pikku Eerikin piti kotiutua näihin huoneisiin ja Kustaa koetti kaikin voimin — tai ainakin luuli koettavansa — saada tuota itsepintaista, kummallista lasta viihtymään luonaan.
Mutta poika asettui jyrkkään vastarintaan.
Hän sai silloin selkäsaunan ja peläten, että saisi enemmän, totteli hän isää.
— Eerik saa uuden äidin! puhui Kustaa usein kolmivuotiaalle lapselle.
— Eerik ei tahdo! tuli vastaukseksi.
Hän oli hyvin äitinsä näköinen: sama arka katse silmissä, suupielissä sama uhkamielinen ilme.
Välistä koetti Kustaa hyvyydellä ja lempeydellä voittaa pojan rakkautta, mutta hänen kärsivällisyytensä joutui silloin niin kovan koetuksen alaiseksi, että hän vihdoin ajoi pojan huoneesta.
Eikä hän sitte moneen päivään tahtonut häntä nähdä.
— Ehkä Margareeta saa hänet taipumaan — minä en saa, mietti hän itsekseen.
Tänä vuonna ei historia tiedä hänen ryhtyneen kuin yhteen valtiolliseen toimenpiteeseen: hän päätti, että vapaan kaupan piti vallita Ruotsin ja Hansa-kaupunkien välillä, kuitenkin niin, että Hansa-kaupunkien oikeudet lakkautettaisiin.