Pitäen silmällä sekä ystäviä että vihollisia, valmistautui hän auttamaan edellisiä ja rankaisemaan jälkimäisiä, mutta vasta jonkun ajan perästä.
Vihdoin likeni lokakuun ensi päivä.
Upsalaiset olivat luovuttaneet kokonaisen talon tulevan kuningattaren asunnoksi. Syyskuun viimeisenä päivänä hän saapuikin äitinsä ja sisartensa seurassa, suuren palvelijajoukon kanssa.
Ebba rouva oli kiihkeästi esittänyt, etteivät sulhanen ja morsian saisi nähdä toisiaan ennen vihkiäisiä ja Margareeta oli pyytänyt kuningasta täyttämään hänen toivomuksensa.
Hän teki sen vastoin tahtoaan, hän ei pitänyt siitä, että syntisellä taikauskoisuudella ruvettiin pidentämään hänen odotusaikaansa.
Vihdoin he sitte seisoivat rinnan ja Lauri toimitti tälläkin kertaa vihkimisen.
Varmaan kaikki läsnäolijat sinä hetkenä tunsivat, että tämä avioliitto oli taivaassa päätetty.
Kuningas oli lahjoittanut morsiuspuvun. Se oli tehty kallisarvoisesta valkeasta silkkikankaasta, johon kullalla oli kudottu kuvioita. Morsiamen paljasta kaulaa koristi kallisarvoinen hely ja hänen kiharoilleen oli levitetty ohut, hopeankarvainen harso, joka miltei oli kuin pilvi.
Kun hän herra Juhana Turenpojan taluttamana astui hääsaliin, oli hänen esiintymisensä niin arvokas ja vakava ja katse, jonka hän kuninkaaseen loi, niin hellä ja nöyrä, että monen läsnäolijan silmä kyyneltyi ja kaikkien sydämet ehdottomasti heltyivät häntä rakastamaan.
Kun juhlallinen toimitus oli päättynyt, esiinkannettiin onnentoivotukset. Sitte talutti Kustaa morsiamensa hänen äitinsä luo, salavihkaa kuiskaten hänen korvaansa: