— Hän sanoi minulle, ettei kukaan niin hyvin sopisi Kustaa kuninkaan puolisoksi kuin minä.
— Millä perustuksella?
— Siksi, että minä muka olen liian viisas aina taipuakseni sinun tahtosi alle.
Kustaa nauroi.
— Hän on viisain nainen koko Ruotsissa, ja sitte olet sinä, virkkoi hän.
— Ovatko nyt kaikki pilvet poissa? sanoi Margareeta, sivaltaen kädellään hänen otsaansa.
— Saammepa nähdä miten Svante herran naimiskaupat menestyvät.
Mutta Margareeta ei antanut hänelle rauhaa ennenkuin hän lupasi, ettei hän ikinä epäile häntä. Hän ei häntä tunne, jos hän luulee, että hän edes ajatuksissaan saattaisi olla velvollisuuksilleen uskoton.
— Ja, lisäsi Margareeta, — vielä mahdottomampaa on, että minä lakkaisin rakastamasta sinua ylinnä maailmassa!
Kustaa lupasi hänelle vihdoin, mitä hän ikinä tahtoi. Hän tunsi, ettei hän saattanut kieltää häneltä mitään.