Kristiania huolestutti muuan liikkeellä oleva huhu, nimittäin se, että Kustaa aikoisi ottaa Skånen, ja saadakseen tietoa hänen tuumistaan, lähetti hän Ruotsiin sanansaattajia, joiden kautta hän jätti koko valtakuntansa lankonsa haltuun siksi ajaksi kuin hän matkusti Braunschweigiin solmimaan liittoa protestanttisten ruhtinaiden kanssa.
Kustaa taas luuli, että sanansaattajat olivat tulleet ainoastaan vakoilemaan, ja pidätti heitä neljä kuukautta Ruotsissa.
Ruotsin ja Venäjän suhde ei myöskään ollut varma. Vasili Ivanovitschin kuoleman jälkeen ei viisikymmenvuotista rauhaa oltu vahvistettu ja rajoilla harjoitettiin kaikkinaista väkivaltaa.
Koska suhde tanskalaisiin oli epävarma, niin täytyi edes idän puolella saada aikaan rauha. Tätä tarkoitusta varten lähetettiin Venäjälle useita lähettiläitä ja pitkällisten, monimutkaisten keskustelujen kautta saatiin todellakin vihdoin toimeen viisikymmenvuotinen rauha, alkaen vuodesta 1537.
Ilomielin kertoi Kustaa sen Margareetalle.
— Nyt ovat käteni vapaat! sanoi hän.
— Emmekö sitte koskaan saa rauhaa? kysyi kuningatar. — Kyllä, mutta meidän täytyy ostaa se sodalla. Lyypekkiläiset eivät tyydy tehtyihin sopimuksiin, vaan ovat he lähettäneet tänne lähettiläitä vaatimaan edullisempia ehtoja.
— Ja sellaisia ei herrani tahdo antaa, virkkoi Margareeta hymyillen.
— Mutta onko sitte säädyllistä, että ruotsalaisten kauppiaiden täytyy antaa tavaransa hansalaisille niillä ehdoin, joita he vaan suvaitsevat määrätä, ja että Beltit ja Juutinrauma suljetaan meiltä, mutta ovat heille avoimina? Neuvosto ilmoitti jo lähettiläälle, Sebastian Esramille, ettemme aio ryhtyä mihinkään sopimuksiin emmekä luvata Lyypekille uusia etuoikeuksia.
— Kai hän hyvin suuttui?