— Hän pyysi päästä minun puheilleni.
— Suostuitko sinä?
— Kyllä, mutta salaisilla ehdoin, sanoi kuningas hymyillen.
— Salaisilla ehdoinko?
— Niin, niillä ehdoin, että sinä saat olla läsnä.
— Oi, sinä lasket leikkiä!
— En, Margareeta, se on aivan totta. Kun minä vaan ajattelen, miten paljon me olemme saaneet kärsiä noiden Hansakaupunkien tähden, niin mieleni joutuu vallan kuohuksiin ja minä tahdon lausua hänelle suoraan ajatukseni, mutta pelkään joko kiivastuvani tai puhuvani vähemmin kaunopuheliaasti kuin soisin. Mutta jos sinä olet läsnä, niin ilmeestä sinun kasvoissasi näen, ovatko sanani selvät ja vakuuttavat.
— Ymmärränkö minä näitä asioita?
— Sinäkö, joka niin monasti olet kumonnut väitteeni!
— En politiikan alalla.