— Tahdon nähdä etkö sinä sitäkin ymmärrä. Olen ajatellut, että ottaisimme hänet vastaan kodin piirissä, se vaikuttaa saksalaisiin, varsinkin koska koko kunnia kodin suloisuudesta tulee kuningattarelle…
— Sinä imartelija!… Sinun huoneissasiko hänet otamme vastaan?
— Ei, vaan juuri täällä, jossa minä parhaiten viihdyn.
— Eikö muita saa olla läsnä?
— Ei edes Eerik.
Kun raatisihteeri Sebastian Esram saapui linnaan, vietiin hänet kuningattaren huoneisiin ja vastaanotto oli niin ystävällinen ja tutunomainen, että saksalainen aivan hämmästyi. Sitte tarjottiin virvokkeita ja juteltiin; eikä kukaan näyttänyt ajattelevankaan tärkeitä kysymyksiä ja kauppasopimuksia.
Vihdoin puuttui Esram sentään valittamaan, että Lyypekki, joka ennen oli pitänyt Kustaata parhaana ystävänään, nyt oli pakoitettu pitämään häntä yhtenä niistä monista, jotka kaikin voimin koettivat Lyypekkiä kukistaa.
Mutta jos Hansakaupungit saisivat takaisin vanhat hyvät vapaa- ja kauppaoikeutensa Itämerellä, niin molemmille maille koituisi onnen aika, ja Esram oli juuri lähetetty solmimaan Ruotsin ja hansalaisten välille iäistä rauhan liittoa, jommoinen se alusta asti oli ollut.
Puhuessaan oli Esram tuontuostakin tehnyt kohteliaan kumarruksen ja mielistelevin katsein silmäillyt ympärilleen; lopetettuaan painoi hän alas päänsä ja jäi odottamaan vastausta.
Kustaan kulmakarvat olivat tuontuostakin vetäytyneet ryppyihin ja varmaan olisi hän keskeyttänyt puhujan, jollei Margareetan jännitetty tarkkaavaisuus niin suuresti olisi häntä huvittanut.