— Mutta katsele ympärillesi… keneen minä kokonaan voin luottaa? Minua vainotaan siitä, että mielelläni otan ulkomaalaisia palvelukseeni ja minä myönnän, että heitä valitessani usein olen onnistunut huonosti, mutta he ovat nähneet maailmaa, he tietävät minulle kertoa kokemuksista muissa maissa, he tuntevat kieliä. Omissa kansalaisissani sensijaan ei ole ainoaakaan, joka osaisi kirjoittaa kirjeen ulkomaalaisella kielellä. Sentähden olen monessa tärkeässä tilaisuudessa seisonut neuvottomana!
— Enkä minäkään saata sinua auttaa!
— Minä jouduin niin aikaiseen hovipalvelukseen, jatkoi Kustaa, — sentähden ehdin saada niin vähän tietoja ja sentähden olen niin monasti saanut kärsiä saksalaisten kirjeiden tähden. Mutta poikieni pitää oppia sekä kirjainten taitoa että ritarillisia tapoja.
— No entä pieni tyttäremme?
— Katarinan pitää tulla äitinsä kaltaiseksi sekä kotoisessa ahkeruudessa että naisellisissa avuissa, jotta hän kerran voisi tehdä rakastetun puolisonsa onnelliseksi.
— Kustaa, joko sinä nyt voit ajatella hänen puolisoaan?
— En, täytyyhän minun sitä ennen naittaa useita muita. Oletko huomannut kuinka rakastuneesta rakas sisarenpoikani Pietari Brahe katselee Beata Stenbockia?… Ja eihän mikään estä heitä saamasta toisiaan.
— Saamme ruveta ajattelemaan häitä! sanoi Margareeta nauraen.
— Minun täytyy ensin tietää, onko hän kosinut, sillä tuo oiva poika on sangen ujo.
- Hän rakastaa sinua suuresti!