— Niin taitaa tehdä! sanoi Kustaa hyvillään.

— Ei sentään enemmän kuin Juhana.

— Esikoisemme… Tiedätkö, Margareeta, hänen silmänsä ovat kuin sinun silmäsi ja kun hän rukoillen minuun katselee, niin mieleni heltyy kuin vaha. Miksi minun Eerikille pitää jättää Ruotsin kruunu, eikä hänelle!

— Eerik on hyvin lahjakas!

— Kyllä, hän on paljon kehittynyt, mutta hänen leikkinsä ja huvinsa ovat niin rajut.

— Hän tarvitsee opettajan, jota hän kunnioittaa.

— Minä olen kirjoittanut Melanchtonille, ja pyytänyt häntä hankkimaan nuoren, lahjakkaan miehen. Toivottavasti vakava työ taltuttaa Eerikin rajun mielen.

— Oletko ajatellut Juhanan tulevaisuutta? Suhde poikien välillä ei muuten ole ensinkään hyvä.

— Mistä syystä?

— Eerik ei voi kärsiä Juhanaa.