— Mikä siihen saattaa olla syynä?
— Pelkään että hän kadehtii häntä.
— Sitä minä en käsitä.
— Kyllä ehkä minussakin on syytä, sanoi Margareeta ja kyynel herui hänen kauniiseen silmäänsä; — ehkä minä Juhanan syntymisen jälkeen olen laiminlyönyt Eerikiä.
— Hän on jo muutenkin vienyt sinulta liian paljon aikaa. Mitä taas Juhanan tulevaisuuteen tulee, niin olen päättänyt järjestää sen aivan riippumattomaksi Eerikistä.
— Kuinka sinulla on paljon ajattelemista!
— Olet oikeassa, mutta Jumala on antanut minulle paljon voimia ja reippaan mielen.
— Kuinka sinä puolisoksesi saatoitkaan valita juuri minut! puhui
Margareeta ja loi häneen ihastuneen katseensa.
— Sinä, Margareeta, olet valo elämäni tiellä; jollei sinua olisi, niin eläisin pimeydessä.
— Kuinka minä rakastan näitä hetkiä, jolloin olemme kahdenkesken!