— Etkö luule minun sitä huomanneeni, mutta ylpeä neiti ei näy hänestä välittävän.
— Beata Trolle on uskonut minulle salaisuutensa.
— No mitä hänellä saattaa olla häntä vastaan?
— Herra Lauri on kevytmielinen.
— Se on juorua, panettelua!… Myönnän tosin, että hän liian kauvan on kuljeskellut naimattomana… minäpä puhun hänelle.
— Mutta älä vaan sano, että minä…
— Ole huoleti… Minusta on sitäpaitsi niin hauska puuhata heidän häitään!
— Mutta Kustaa, en ole niin pitkiin aikoihin kuullut luuttua; ethän toki ole lakannut soittamasta?
— En, mutta olen pelännyt, että se sinua väsyttäisi; lähetän paikalla noutamaan sen!
Ja hän lauloi ja soitti Margareetalleen. Mutta joka ilta luki onnellinen, iloinen Kustaa kuningas raamattuaan.