— Enhän muuten, selitti hän Margareetalle, — voisi nukkua yötäni rauhassa enkä pelotta ottaa vastaan päivää.
Ja paljonhan hänellä oli huolia.
Kuningas Kristian oli tehnyt liiton Saksan protestanttisten ruhtinaiden kanssa, mutta vaikka hän sekä suusanalla että kädenlyönnillä oli luvannut, että Kustaakin tulisi liitosta osalliseksi, niin ei hän ollut pitänyt lupaustaan, vaan sensijaan sallinut Berendt von Melenin julkisesti solvata Kustaata.
Siitä suuttuneena teki Kustaa pfalzkreivi Fredrikin kanssa sopimuksen, että hän 18,000, Ruotsin palkkaamalla miehellä, etelästä päin hyökkäisi Tanskaan, sillaikaa kun Kustaa itse ryntäisi sinne ruotsalaiselta puolelta.
Koko tuuma raukesi kyllä sikseen, mutta Kristian oli jo ehtinyt pelästyä ja Kustaa sai pääasiassa tarkoituksensa täytetyksi.
Alkupuolella vuotta 1541 kohtasivat Ruotsin ja Tanskan lähettiläät toisensa Nylödösessä ja silloin maksettiin Kustaalle Tanskan velka, 31,000 täysipainoista joakimitaalaria.
Kristian halusi hartaasti saada persoonallisesti tavata Kustaata.
Tästä asiasta samoin kuin syistä molempien valtakuntien riitoihin keskustelivat lähettiläät, ajan voittamiseksi, myöskin. Tämä tapahtui Brömsebrossa.
Kustaa vaati Gottlantia ja 800,000 taalaria sotakulunkeja. Sitäpaitsi että Ruotsin aateliston piti saada takaisin maatilansa Tanskassa ja Norjassa ja että Berendt von Melenin vaatimukset kumottaisiin.
Tanskalaiset herrat arvelivat, että Ruotsin kuningas haluaa sotaa, mutta vihdoin saatiin toimeen jonkinlainen sovinto. Kuningas Kristian lupasi auttaa Kustaata Albrekt Preussilaista vastaan, jos tämä, joka tähän asti oli suosinut sekä Berendt von Meleniä että Hojan kreivin perillisiä, yhä vielä suojelisi ruotsalaisia kavaltajia eikä kaikissa suhteissa suostuisi sopimaan kuningas Kustaan kanssa.