Kustaa lähetti paikalla muutamia veneitä tuomaan niitä ylhäisiä tanskalaisia herroja, joiden tuli olla ruotsalaisten panttivankeina.

Vangit uskottiin herra Svante Sturen haltuun, joka oli korkeimpana käskynhaltijana saarella, jotta hän hyvin kohtelisi ja kestittäisi heitä. Eerik ja Juhana pantiin Pietari Brahen valvonnan alaisiksi, joka oli sotavoiman komentajana.

Sitte soudatti Kustaa itsensä ja useita neuvostonsa herroja toiselle puolelle.

Rannalla oli kuningas Kristian häntä vastassa ja tervehtiessään suuteli ja syleili hän häntä.

Molemmat kuninkaat läksivät sitte Tanskan kuninkaan teltalle.

Sen seinävierellä olevalle penkille eli tuolille he istuutuivat.

Neuvoston herrat loittonivat kappaleen matkan päähän ja hovimiehet siirtyivät heistäkin kauvemma.

Tanskan kuninkaan sotavoima seisoi vastapäätä ruotsalaisia, jotka olivat smålantilaisella rannalla, mutta heidän välillään kelluivat ruotsalaiset kaleerit ja bojortit koko komeudessaan, tykkineen päivineen, etukeulat käännettyinä tanskalaisiin sotamiehiin päin.

Tunnin ajan keskustelivat kuninkaat ja tekivät silloin sopimuksen, että viisikymmenvuotisen rauhan tulee vallita heidän valtakuntiensa välillä.

Sitte he nousivat ja joivat kerran tai kahdesti toistensa terveydeksi, jonka jälkeen Kustaa purjehti takaisin leiriinsä ja kuningas Kristian, ruotsalaisten ampuessa ilolaukauksia, läksi Avaskäriin.