Illalla pani Kustaa toimeen loistavat kemut niiden tanskalaisten herrojen kunniaksi, jotka olivat olleet panttivankeina ja jotka nyt mielellään viipyivät päivän ruotsalaisten leirissä.
Viini ja hyvä kestitys panivat kaikki iloiselle päälle, varsinkin oli tanskalainen valtakunnanneuvos Antero Bille kuin seitsemännessä taivaassa. Tuontuostakin lausui hän, riemunsa valtaamana, että kaikkien tanskalaisten ja rehellisten ruotsalaisten miesten tänä päivänä tulee suuresti iloita, koska molempien valtakuntien välille nyt on rakennettu iäinen rauha.
Kuningas Kustaa huomautti, että "iäinen" sana ehkä on liioiteltu, koska naapureilla usein on tapana sitä lyhennellä; mutta jos tanskalaiset vaan pysyvät hyvässä naapurisovussa, niin koettavat ruotsalaiset kyllä Jumalan avulla suojella rauhaa.
Myöhään yöhön ilakoivat herrat viinin ääressä.
Seuraavana päivänä tulivat Tanskan kuninkaan rummunlyöjät ja soittajat kuningas Kustaan leiriin ja saivat paljon ja hyviä lahjoja.
Kolmantena päivänä hajoitti Kustaa leirinsä ja purjehti Vernanäsiin, jossa Margareeta suurella ilolla otti vastaan herransa.
Mutta usein tulivat rahvaan miehet puhuttelemaan Kustaata, kun hän oli matkoillaan.
Yhä yleisemmäksi oli tullut tapa sanoa: "mennään kuninkaan luo, kyllä hän tietää neuvoa".
Ja moninaisissa asioissa hänen täytyikin tietää neuvoa.
Tällä kertaa tapasi hän Vernanäsissä kaksi porvaria Lödösestä, jotka jo olivat häntä odottaneet.