Kuninkaallinen perhe päätti lähteä maitse. Prinssi Eerik, joka oli rohkealuontoinen, osasi jo ajaa sävyisää hevosta.
Matka kului hitaasti, sillä kuningas tahtoi tarkasti tutustua kaikkiin oloihin ja puhutella vouteja ja rahvaan miehiä. Sentähden hän mielellään poikkesi suuriin talonpoikaistaloihin, varsinkin sellaisiin, joiden likeisyydessä oli linna tai suurempi herraskartano.
Niin hän eräänäkin iltana tuli suureen talonpoikaistaloon pyytämään yösijaa.
Siellä syntyi hirveä hälinä, mutta koska kyökkimestarin aina oli määrä pitää huolta ruokavaroista ja suurin osa kuninkaan seuruetta oli päättänyt jatkaa matkaa kuninkaankartanoon, joka oli noin puolen penikulman matkan päässä, niin rauhoittui talonväki piankin ja Kustaa ja Margareeta saivat kaksi siistiä huonetta.
— Tähän taloon olen minä poikennut sinun tähtesi! selitti Kustaa.
— Minunko tähteni? kysyi Margareeta hämmästyneenä.
— Pidäthän sinä seikkailuista?
— Saammeko täällä kokea seikkailuja?
— Luulen melkein.
— Mutta kuinka sen saattaa tietää edeltäkäsin?