— Ei se liiasta työstä johdu! sanoi Niilo Pietarinpoika.
— Hän saa tehdä ihan mitä tahtoo! sanoi emäntä.
— Sitte hänellä on sydänsuruja! sanoi Kustaa. Liisa punastui korviin saakka.
— Hänellä on yhtä monta kosijaa kuin vuodessa on päiviä! sanoi Niilo
Pietarinpoika.
— Sellaisesta rikkaudestahan ei kuningatarkaan saata kerskailla!
Margareeta punastui ja hymähti hiukan.
— Hän saisi ottaa kenen vaan tahtoisi, selitti emäntä; — hän on ainoa lapsemme.
— Hänen sydämensä valittu ei vielä ole tullut, virkkoi Kustaa, — arvatkoon nyt kuningatar, kuka se on. Sillaikaa pitää Niilo Pietarinpojan kertoa minulle, millä kannalla maanviljelys on!
— Huonolla kannalla! vastasi isäntä.
Samassa ilmoitettiin kuninkaalle, että koko kyläkunta on saapunut tänne tapaamaan kuningasta.